Simonan hevoshistoria ylettyy ala-aste vuosista tähän päivään asti. Jo neljänneltä luokalta asti  koulun päätyttyä bussi vei hänet ratsastuskoulun pihaan, josta ponityttö haettiin vasta silloin kun oli viimeistään pakko. Shetlanninponien selässä kasvanut, vieläkin pätkäksi haukuttu 155-centtimetrinen Simona on  henkeen ja vereen poni-ihminen, vaikka omistaakin hevosen. Karvakorvien oikuttelut ja arvaamattomuudet eivät Simbeä juurikaan enää hetkauta, mutta oikea ratsastaminen isommilla areenoilla jännittää. Nyt ollaan saavuttu siihen pisteeseen, että pitäisi oikeasti ratsastaakin pärjätäkseen, eivätkä poniluokista tutut , ketterät ja nopeat käännökset voittoon enää riitä.

Simona, tuttujen kesken Simbe on kevään lapsi, aprillipäivänä vuonna 2000 syntynyt , 20-vuotias porkkanapää. Tältä tytöltä ei hymyä suupieliltä saa katoamaan kovin helpolla, mutta pisamien takaa löytyy myös hieman herkkänahkainen sielu. 

Simbe on helposti lähestyttävä,  mutta uusissa tilanteissa voi ujous kasvaa äärimmilleen. Nopeasti, omaa paikkaansa löytäessä nuorukaisesta kuoriutuu kuitenkin sellainen nauraja ja yllätyshullu, että on vaikea kuvitella ensitapaamisen tyttöä samaksi ihmiseksi.

Ystävilleen Simbe on äärimmäisen lojaali ja auttavainen.  Helposti ylipuhuttava lettipää lähtee kaikkeen mukaan, eikä tarvitse kuin mainita vauhdikas peltoralli ilman satulaa tai totisempaa totiset koulutreenit maneesissa, niin tämä on jo tuli hännän alla säntäämässä etsimään sopivia varusteita.

Simona on helposti tunnistettavissa luonnonpunaisesta hiusväristään, joka kääntyy kikkaralle suoristi sitä mihin päin tahansa. Luonnonkiharia  korostaa vielä Suomen  märät säät, ja useasti neiti pitää hiuksiaan joko leteillä tai poninhännällä.  Suuri määrä pisamia on tarrautunut poskipäistä nenään ja vihreät silmät tarkkailevat uteliaina maailman menoja. Kovin pitkähän ei Simonasta kasvanut, vaan ylä-asteella loppunut kasvupyrähdys päättyi 155-centtimetriin. Kevyen kokonsa vuoksi Simona pystyy vielä ratsuttamaan entisen tallipaikkansa pikkuponejakin, jos tarve vaatii.

Si​inä missä lukion viimeisimpiin vuosiin asti tätä säänkestävää ponityttöä eivät voineet ulkonäkö ja vaatteet vähempäänkään kiinnostaa, on omillensa muuton jälkeen Simona ruvennut hieman panostamaan ulkonäköönsä.  Se ei kuitenkaan tarkoita järkyttömiä meikkiövereitä tai kalliimpia merkkivaatteita, vaan neidin pukeutuminen on nykyisin yleissiistiä ja neutraalia. Talli-asuna on yleensä   neutraalin väriset ratsastushousut, toppatakki ja rumat tallilenkkarit, joita jokainen käskee jo neidin vaihtamaan. Ilman korvienlämmikkeitä alkusyksystä eteenpäin ei Simbe talliin astu, vaan yleensä  pään ympärille on laitettu villapanta tai pipo. Kesällä taas   jos vain sää sallii   on   Simonalla rento asustautuminen. 

Nykyisin Simbe asuu yksin  Tampereella, hieman kauempana keskustasta.  Hän on syntynyt Loviisassa, pienellä paikkakunnalla Itä-Uusimaalla. Koulu vei hänet Tampereelle, jossa tyttö opiskelee viestintää.  Muu vapaa-aika meneekin  hevosiin ja talleiluun.

Simona on ratsastuskouluvuosiensa jälkeen  muuttunut poninomistajaksi. 14-vuotiaana  tytön tiimiin liittyi shetlanninponi  Damon  , joka   laiduntaa nyt jo taivaslaitumilla.  Vuoden jälkeen halu kilpailla ja valmentautua nousi, jolloin perheeseen hankittiin myös ratsuponi Nimi tähän. Lisäksi Simbe sai leasing-diilin toisen kilpaponin kanssa ja ponivuodet kilpailtiin ahkerasti ympäri  Suomea.  Ponivuodet kuitenkin päättyivät. 

Simbe otti vuoden hevosen omistajuudesta taukoa. Lukio suoritettiin loppuun perushyvin arvosanoin, ja tyttö muutti opiskeluiden perässä uudelle paikkakunnalle.  Viikkoja oli kuitenkin virkistämässä kummitädin kaksi vanhempaa ruunaa, joilla pystyi tuulettamaan aivoja maastoillen, muttei treenaten.

Nyt, asetuttuaan uuteen kaupunkiin Simona otti ja osti hevosen, suomenhevosori n.